Opettelen kuluttamista uudelleen. En ole koskaan ollut kerskakuluttaja ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei minulla ole ollut siihen varaa. Toisekseen, kuten mainitsinkin, on perheeni aina ollut melko ympäristöystävällinen.
Muistan kuinka jo ala-asteella meillä oli koulussa tempaus eläinkokeita vastaan. Ensimmäiset meikkini olen varmaan ostanut Body Shopista. Painepakattuja hiuslakkoja ja deodorantteja ei myöskään tullut ostettua, jo silloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä ja saasteista.
Lihan syömisen lopetin, kun näin dokumentin nimeltään Kalkkunan joulukiireet. Siinä teurastettiin kalkkuna. Jo aikaisemmin olin siitynyt koulussa syömään kasvisruokaa ja lopettanut makkaroiden ja jauhelihan syömisen. Kalaa, maitoa ja kananmunaa olen aina syönyt. Lopetin lihan syömisen siis osin terveyssyistä ja osin vastustaakseni teollista lihantuotantoa. Jos luomu olisi ollut silloin yleisempää (tai olemassa), olisin varmaan siirtynyt syömään vain luomua tai riistaa. Nyt ei miltei viidentoista vuoden jälkeen tee mielikään lihaa.
Turkistarhausta olen vastustanut passiivisesti. Tarkoittaa sitä, etten ole tehnyt asian eteen mitään, suuntaan enkä toiseen. Nahkakenkiä ja laukkuja olen silti käyttänyt vailla huonoa omaatuntoa. Lähiaikoina olen pohtinut kierrätysturkisten käyttöä ja siitä kirjoitan ehkä toiste. En ole vielä aivan varma kannastani, mutta luulen, että sallin sen. Ehkäpä jopa hankin itselleni vanhan kauniin takin, jossa saattaa olla turkiskaulus. Ihan pelkkää turkkia en kyllä varmaan hommaa. Tosin vanhat kelsiturkit ovat aika ihania.
Mutta siitä kuluttamisesta. Opettelen siis uudenlaista kuluttamista, jota kai vastuulliseksi kuluttamiseksi kutsutaan. Toteutan sitä niin, että halutessani ostaa jonkin tuotteen, esitän itselleni muutaman kysymyksen:
1. Tarvitsenko minä todella tämän tuotteen?
2. Voinko hankkia sen käytettynä?
3. Onko tuote tehty niin, että etiikkani kestää tuotantoprosessin?
4. Saanko hankittua vastaavan tuotteen joka olisi tuotettu mahdollisimman lähellä?
Kolmas kohta tarkoittaa nyt sitä vastuullisuutta silloin, kun päädyn ostamaan uuden tuotteen. Tuotantoprosessin pitäisi rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän ja tuotannon tulisi olla mahdollisimman eettistä ja reilua. Siis myös muut ihmiset huomioonottavaa, ei vain ympäristö.
Tämä uusi kuluttamisen muoto on vaikeaa, sillä jos erehtyy ostamaan jotain turhaa, epäeettistä tai ympäristöä rasittavaa, saa siitä itselleen todella huonon omantunnon. Se mitä nyt opettelenkin, on kohtuullisuus ja armollisuus itseäni kohtaan. Pyrin noudattamaan edellämainitsemiani kohtia, mutten soimaa itseäni lipsahduksista. Sortumisten ehkäisyyn auttaa parhaiten se, ettei koskaan missään olosuhteissa tee heräteostosta, ei edes reilua luomutuotetta jonka tarvitsisin. Päätös saattaa silti kaduttaa, kun ostohurma on vienyt järjen päästä. Myöskään koskaan ei pidä jättää hankintaa niin viimetippaan, että on kiire. Myös silloin tapahtuu eniten sortumisia. Ainakin minulla.
Koska olen vaikeuttanut omaa kuluttamistani näillä erilaisilla reunaehdoilla, olen kuluttanut hyvin vähän. Mutta koska olen vuosien varrella oppinut siihen, että saan nautintoa shoppailusta, olen kärsinyt vieroitusoireista. Pahin on se, että tekee mieli ostaa mitä vaan, kunhan saa ostaa. Ostamista ostamisen vuoksi siis. Eli sitä kaikista pahinta mallia. Toisaalta yritän kompensoida ostovimmaani ostamalla luomutuotteita, vaikka kotona olisi jo vatsaava tuote luomuttomana. Tämä on vaikeaa, mutta kuten sanottu, nyt opetellaan kohtuullisuutta ja armoa myös omaa itseä kohtaan.
tiistai 16. helmikuuta 2010
perjantai 5. helmikuuta 2010
Hiilineutraali Primula?
Menin taas halpaan ja ostin leivän tämän takia.
Eihän minun mikään pakko ollut leipää ostaa, eikä se ollut luomua, mutta jos en olisi ostanut tuota leipää, en olisi muistanut mennä katsomaan Primulan sivuilta mitä tuo tarkoittaa. Siellä sanotaan asiasta näin: "Vastuullinen liiketoiminta on yksi Primulan arvoista. Toiminnassamme se näkyy vastuunottona myös ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Tavoitteemme on siirtyä kohti hiilivapaata, ympäristöystävällistä tuotantoa ja koko toimintamallia."
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Primulalla ei olisi minkäänlaisia hiilipäästöjä vaan sitä, että he pyrkivät minimoimaan ne ja toisaalta kompensoivat niitä tällä hetkellä. Näin ainakin sivujen mukaan. Vuonna 2009 Primula on laskenut hiilijalanjälkensä ja nyt he kompensoivat päästöt ja ovat siis ainakin omasta mielestään Suomen ensimmäinen elintarvikealan hiilineutraali yritys. Onhan se tietysti mahdollista.
Jaa. En tiedä onko tässä taas onnistuttu markkinoinnin puolella hyödyntämään ilmastonmuutosta vai onko Primula todella näin vastuullinen yritys. Sivuilla kerrotaan myös, että Primula on ryhtynyt myös sanoista tekoihin: "Uusi tuotanto- ja logistiikkakeskus, Primulan Herkkupaja, valmistuu Järvenpäähän syksyllä 2010. Primulan Herkkupaja rakennetaan mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jättäväksi ja se täyttää korkeimmatkin ympäristöstandardit. " Tämän lisäksi pakkausmateriaalien suhteen on petrattu niin, että delituotteet on jo pakattu nopeasti maatuviin pakkauksiin ja leipienkin kohdalla pyritään tähän. Paljon hienoja sanoja. Jos näin on, niin hyvä. Skeptikko minussa tietenkin pohtii, että tässä on taas mainosmiehet olleet ajantasalla. Olisi myös mielenkiintoista tietää miten Primula kompensoi noita päästöjään. Siitä ei sivuilla ole mitään mainintaa.
Vähän googlettamalla löytyy kyllä aiheesta lisää tietoa. Löysin tällaiselle mielenkiintoiselle sivustolle jossa kerrotaan aiheesta lisää:
"Primulassa on laskettu vuoden 2008 kokonaisjalanjälki. Sen perusteella on arvioitu kuluvan vuoden jalanjälki, joka on 3027, 07 tn. Tästä 73 % tulee tuotantolaitoksista, 16 % kuljetuksista, 8 % työ- ja liikematkoista sekä 3 % myymäläleipomoista. Arvio koskee rakennusten ja prosessien energiankulutusta sekä kuljetusten ja matkustuksen vaatimaa energiaa.
Arvio perustuu GRI:n (Global Reporting Initiative) GHG-päästöjen raportointikäytäntöön, jossa rajaus tehdään perustuen suoriin (toiminnassa käytetyt polttoaineet) ja epäsuoriin (toiminnassa käytetty energia) päästöihin. Primulassa kompensoidaan vain omaa tekemistä, mutta tavoitteena on löytää jatkossa sellaisia kumppaneita, jotka vaikuttavat omalta osaltaan koko arvoketjun hiilineutraalisuuteen."
Siellä kerrotaan myös millä tavoin Primula päästöjään kompensoi. Yllätys yllätys, käy tietysti ilmi, että tämä samainen sivusto on juuri tämän kompensaatiopalvelun tarjoaja:
"Primula on kompensoinut WWF:n suosittelemaan Gold Standard -hankkeeseen, joka on Turkissa sijaitseva Mare-tuulivoimalapuisto. Primula on ostanut vapaaehtoisilta päästömarkkinoilta 4000 CO2-eqvivalenttitonnia päästöoikeuksia. Tämän vuoden lopullisen kulutuksen selvittyä ensi vuodelle jää arviolta n. 1000 päästövähennystonnia säästöön tulevalle vuodelle. Päästöoikeudet on ostettu ainoalta kotimaiselta palveluntarjoajalta, Nordic Offset Oy:ltä. "
Tämän perusteella sanoisin kyllä, että ei tainnut olla ihan pelkkää sanahelinää ja markkinointipuhetta. Toimiin on ryhdytty. Mutta mutta. Koska toimiin on ryhdytty vain omalta osalta, tarkoittaa se tietysti sitä, että esimerkiksi vilja josta leivät tehdään, ostetaan joltain muulta. Ja se joku muu ei välttämättä viljele aivan päästöttömästi ja ympäristöystävällisesti. Nyt kun siis vielä katsoisivat, että leivät ovat luomuja, niin päästäisiin oikeatsi ympäristöystävälliseen tuotanton. Sitä jäin kyllä ihmettelemään, että miksei noita faktoja löytdy tuolta Primulan omilta sivuilta, vaan siellä teksti on pelkkää sanahelinää. Eihän faktoissa sinänsä ole mitään hävettävää, varsinkaan kun toimiin on ryhdytty.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Primulalla ei olisi minkäänlaisia hiilipäästöjä vaan sitä, että he pyrkivät minimoimaan ne ja toisaalta kompensoivat niitä tällä hetkellä. Näin ainakin sivujen mukaan. Vuonna 2009 Primula on laskenut hiilijalanjälkensä ja nyt he kompensoivat päästöt ja ovat siis ainakin omasta mielestään Suomen ensimmäinen elintarvikealan hiilineutraali yritys. Onhan se tietysti mahdollista.
Jaa. En tiedä onko tässä taas onnistuttu markkinoinnin puolella hyödyntämään ilmastonmuutosta vai onko Primula todella näin vastuullinen yritys. Sivuilla kerrotaan myös, että Primula on ryhtynyt myös sanoista tekoihin: "Uusi tuotanto- ja logistiikkakeskus, Primulan Herkkupaja, valmistuu Järvenpäähän syksyllä 2010. Primulan Herkkupaja rakennetaan mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jättäväksi ja se täyttää korkeimmatkin ympäristöstandardit. " Tämän lisäksi pakkausmateriaalien suhteen on petrattu niin, että delituotteet on jo pakattu nopeasti maatuviin pakkauksiin ja leipienkin kohdalla pyritään tähän. Paljon hienoja sanoja. Jos näin on, niin hyvä. Skeptikko minussa tietenkin pohtii, että tässä on taas mainosmiehet olleet ajantasalla. Olisi myös mielenkiintoista tietää miten Primula kompensoi noita päästöjään. Siitä ei sivuilla ole mitään mainintaa.
Vähän googlettamalla löytyy kyllä aiheesta lisää tietoa. Löysin tällaiselle mielenkiintoiselle sivustolle jossa kerrotaan aiheesta lisää:
"Primulassa on laskettu vuoden 2008 kokonaisjalanjälki. Sen perusteella on arvioitu kuluvan vuoden jalanjälki, joka on 3027, 07 tn. Tästä 73 % tulee tuotantolaitoksista, 16 % kuljetuksista, 8 % työ- ja liikematkoista sekä 3 % myymäläleipomoista. Arvio koskee rakennusten ja prosessien energiankulutusta sekä kuljetusten ja matkustuksen vaatimaa energiaa.
Arvio perustuu GRI:n (Global Reporting Initiative) GHG-päästöjen raportointikäytäntöön, jossa rajaus tehdään perustuen suoriin (toiminnassa käytetyt polttoaineet) ja epäsuoriin (toiminnassa käytetty energia) päästöihin. Primulassa kompensoidaan vain omaa tekemistä, mutta tavoitteena on löytää jatkossa sellaisia kumppaneita, jotka vaikuttavat omalta osaltaan koko arvoketjun hiilineutraalisuuteen."
Siellä kerrotaan myös millä tavoin Primula päästöjään kompensoi. Yllätys yllätys, käy tietysti ilmi, että tämä samainen sivusto on juuri tämän kompensaatiopalvelun tarjoaja:
"Primula on kompensoinut WWF:n suosittelemaan Gold Standard -hankkeeseen, joka on Turkissa sijaitseva Mare-tuulivoimalapuisto. Primula on ostanut vapaaehtoisilta päästömarkkinoilta 4000 CO2-eqvivalenttitonnia päästöoikeuksia. Tämän vuoden lopullisen kulutuksen selvittyä ensi vuodelle jää arviolta n. 1000 päästövähennystonnia säästöön tulevalle vuodelle. Päästöoikeudet on ostettu ainoalta kotimaiselta palveluntarjoajalta, Nordic Offset Oy:ltä. "
Tämän perusteella sanoisin kyllä, että ei tainnut olla ihan pelkkää sanahelinää ja markkinointipuhetta. Toimiin on ryhdytty. Mutta mutta. Koska toimiin on ryhdytty vain omalta osalta, tarkoittaa se tietysti sitä, että esimerkiksi vilja josta leivät tehdään, ostetaan joltain muulta. Ja se joku muu ei välttämättä viljele aivan päästöttömästi ja ympäristöystävällisesti. Nyt kun siis vielä katsoisivat, että leivät ovat luomuja, niin päästäisiin oikeatsi ympäristöystävälliseen tuotanton. Sitä jäin kyllä ihmettelemään, että miksei noita faktoja löytdy tuolta Primulan omilta sivuilta, vaan siellä teksti on pelkkää sanahelinää. Eihän faktoissa sinänsä ole mitään hävettävää, varsinkaan kun toimiin on ryhdytty.
torstai 4. helmikuuta 2010
Mitä on ekodesign tai ekologinen muotoilu?
Tämä kysymys on vaivannut minua jo jonkin aikaa. Tarkoitan muotoilulla nyt suunnilleen sitä, mistä wikipediassakin puhutaan (muotoilu on esineen tai muun tuotteen käytettävyyden ja muodon suunnittelua ja/tai sen valmistusta). Muotoilu on siis sitä, kun olen keksinyt haluavani tehdä sakset ja sitten alan suunittella niiden käytettävyyttä ja ulkonäköä. Noin niinkun kansankielisesti. Jos haluaisin hienostela, väittäisin tietysti, että kyse on jostain paljon enemmästäkin. Jostain hienommasta. Mutta nyt tarkoitukseni ei ollut jäädä pohtimaan muotoilun syvintä olemusta, vaan nimenomaan sitä, mikä tekee designista tai muotoilusta ekologista.
Yritin saada vastausta kysymykseeni menemällä kirjakauppaan. Sieltä löysin noin kymmenkunta kirjaa aiheeseen liittyen. Kaikki olivat englanninkielisiä ja suurinosa oli katalogityyppisiä luetteloita ekologisista tuotteista. Missään ei suoraan selitetty, mikä tekee tuotteesta ekologisen. No kyllähän minäkin suunnilleen tiedän mistä on kyse, mutta aina kun puhutaan uuden tuotteen suunnittelusta jään miettimään, miten uusi edes voi olla ekologista. Tätä mietin usein omassa elämässäni, kun pitää tehdä jokin hankinta. Miten hankinta voi koskaan olla täysin ekologinen, ellen osta tuotetta käytettynä? Ei se kai voikaan olla. Brittiläinen suunnittelija Jasper Morrison on sanonut aiheesta näin:
”I struggle with the idea of Ecological Design because I am not sure that Design can be ecological. Imagine a chair which could be made with zero energy and last forever or be recycled without polluting the environment. If that were possible it would be a good thing you would say, but then consider that it has to be catalogued, stored in a warehouse, packaged, transported, displayed and delivered to the customer and you realise that the chair itself is only half the problem. The only zero emission chair I can imagine is one that you buy second hand and walk home with and take back to the shop when you have finished with it. As a designer I'd like to think there is a way to design responsibly in a way that the storage, packaging, transport issues are minimised, and that the design of the chair itself insures that it will have a long and useful life and not be a waste of resources. ”
(Tämä lainaus on otettu täältä.)
Tästä on hyvä jatkaa. Kun muistamme, ettei riitä se, että ostamme kivan kierrätyskassin, vaan jos kassin on tehnyt afrikkalainen nainen ja se on sitten tuotu tänne lentorahtina, niin eikös vain ollakin taas saastutettu ilmakehää. Toisaalta jos tuote on tehty reilunkaupan meinigillä, saatan olla edesauttamassa tämän afrikkalaisen naisen elämänlaadun kohottamista. No se on sitten toisen postauksen aihe tuo reiluus. Ei ole helppoa yrittää tehdä oikein. Maalaisjärki käteen vaan ja puntaroimaan tuotteiden ekologisuutta. Lähtökohtaisesti voisi kai sanoa, että tuote joka on tehty
1. uusiutuvasta luonnonvarasta tai kierrätysmateriaalista materiaalia tuhlailematta
2. mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti (vastuullisuus on kai se sana jolla nykyään mainostetaan)
3. mahdollisimman lähellä sinua
4. ja jolla on selvä ja tarpeellinen käyttötarkoitus
5. ja on pakattu mahdollisimman vähäisiin ja mahdollisimman kierrätettäviin/kierrätettyihin materiaaleihin
6. ja joka on kestävää niin materiaaliltaan kuin designiltaan
7. ja jonka valmistusmateriaalit ovat mahdollisimman hyvin kierrätettävissä ja uudelleen käytettävissä kun itse tuote on käytetty loppuun
silloin puhumme ainakin jossain määrin ekolgisesta designista.
”I struggle with the idea of Ecological Design because I am not sure that Design can be ecological. Imagine a chair which could be made with zero energy and last forever or be recycled without polluting the environment. If that were possible it would be a good thing you would say, but then consider that it has to be catalogued, stored in a warehouse, packaged, transported, displayed and delivered to the customer and you realise that the chair itself is only half the problem. The only zero emission chair I can imagine is one that you buy second hand and walk home with and take back to the shop when you have finished with it. As a designer I'd like to think there is a way to design responsibly in a way that the storage, packaging, transport issues are minimised, and that the design of the chair itself insures that it will have a long and useful life and not be a waste of resources. ”
(Tämä lainaus on otettu täältä.)
Tästä on hyvä jatkaa. Kun muistamme, ettei riitä se, että ostamme kivan kierrätyskassin, vaan jos kassin on tehnyt afrikkalainen nainen ja se on sitten tuotu tänne lentorahtina, niin eikös vain ollakin taas saastutettu ilmakehää. Toisaalta jos tuote on tehty reilunkaupan meinigillä, saatan olla edesauttamassa tämän afrikkalaisen naisen elämänlaadun kohottamista. No se on sitten toisen postauksen aihe tuo reiluus. Ei ole helppoa yrittää tehdä oikein. Maalaisjärki käteen vaan ja puntaroimaan tuotteiden ekologisuutta. Lähtökohtaisesti voisi kai sanoa, että tuote joka on tehty
1. uusiutuvasta luonnonvarasta tai kierrätysmateriaalista materiaalia tuhlailematta
2. mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti (vastuullisuus on kai se sana jolla nykyään mainostetaan)
3. mahdollisimman lähellä sinua
4. ja jolla on selvä ja tarpeellinen käyttötarkoitus
5. ja on pakattu mahdollisimman vähäisiin ja mahdollisimman kierrätettäviin/kierrätettyihin materiaaleihin
6. ja joka on kestävää niin materiaaliltaan kuin designiltaan
7. ja jonka valmistusmateriaalit ovat mahdollisimman hyvin kierrätettävissä ja uudelleen käytettävissä kun itse tuote on käytetty loppuun
silloin puhumme ainakin jossain määrin ekolgisesta designista.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Esipuhe
Ekologinen ajattelu on ollut osa elämääni melkein aina. Muistan ammoisalta 80-luvulta, kun ystäväni kävivät hampurilaisilla perheineen ja minun äitini vain kauhisteli pakkauksista aiheutuvia jätevuoria. Olen siis imenyt vihreitä arvoja jo äidinmaidosta. Ekologisuus ei kuitenkaan ole ollut kovin tietoista tai aktiivista. Olen suosinut luomua, mutta laiskasti. Olen antautunut ostoshimolleni aivan liian usein ja sortunut ostamaan aivan liikaa ja vääriä tuotteita. Olen kierrättänyt aina kaiken kiltisti, mutta joskus siivousvimman vallassa olen löytänyt itseni heittämästä roskiin melko kelvollisiakin asioita vain oman laiskuuden nimissä.
Viime syksynä jokin kuitenkin muuttui. Yhtäkkiä havahduin kaikkiin niihin epäkohtiin, joita omista kulutustottumuksistani ja käytöksestäni löytyi. Huomasin epäjohdonmukaisuuteni siinä, kuinka perheemme juo kallista luomumaitoa, mutta lapset saavat ihan rauhassa syödä einesliharuokia. Tai kuinka sorrun ostamaan ekologisia puhdistusaineita vain siksi, että ne ovat ekologisia, vaikka kotoa löytyy vielä vanhoja vastaavia aineita. Kaikkia sellaisia pieniä asioita, jotka tulivat jostain syystä minulle yhtäkkiä näkyviksi. Rupesin lukemaan aiheeseen liittyviä blogeja, tarkkailemaan omaa ostoskäyttäytymistäni ja pidättäydyin ostamasta turhuuksia. Viherpiiperrykseni oli siirtynyt aivan toiselle asteelle.
En edelleenkään halua syyllistää itseäni liikaa ja ottaa turhia paineita ekologisuudesta. Pyrin silti olemaan tietoinen kuluttaja, joka ei osta turhaan uutta ja silloin kun ostaa, pyrkii valitsemaan luontoa mahdollisimman vähän rasittavia tuotteita. Olen kuitenkin törmännyt pieneen ongelmaan. Olen aina rakastanut sisustamista ja jo pienenä tyttönä mööpleerannut huonettani, piirtänyt unelmakotini pohjapiirrustuksia ja nyt aikuisena kuulun sisustuslehtien suurkuluttajiin. Nyt tuskailen sisustusintoni ja ekologisuuden ristitulessa. Ongelma on mielestäni hieman sama kuin niillä, jotka rakastavat vaatteita ja ovat kiinnostuneet muodista, mutta yrittävät elää ekologisesti ja eettisesti. Vaihtoehtoina on vanhan suosiminen ja uudistaminen tai ekologisten tuotteiden hankkiminen.
Tähän blogiini haluan kirjata omia löydöksiäni ja ajatuksiani ekologisista tuotteista, ensisijaisesti sisustamisen näkökulmasta. Voi olla, että lähden rönsyilemään muuhunkin, mutta luontoystävällisyys ja eettisyys ovat avainsanoja.
Viime syksynä jokin kuitenkin muuttui. Yhtäkkiä havahduin kaikkiin niihin epäkohtiin, joita omista kulutustottumuksistani ja käytöksestäni löytyi. Huomasin epäjohdonmukaisuuteni siinä, kuinka perheemme juo kallista luomumaitoa, mutta lapset saavat ihan rauhassa syödä einesliharuokia. Tai kuinka sorrun ostamaan ekologisia puhdistusaineita vain siksi, että ne ovat ekologisia, vaikka kotoa löytyy vielä vanhoja vastaavia aineita. Kaikkia sellaisia pieniä asioita, jotka tulivat jostain syystä minulle yhtäkkiä näkyviksi. Rupesin lukemaan aiheeseen liittyviä blogeja, tarkkailemaan omaa ostoskäyttäytymistäni ja pidättäydyin ostamasta turhuuksia. Viherpiiperrykseni oli siirtynyt aivan toiselle asteelle.
En edelleenkään halua syyllistää itseäni liikaa ja ottaa turhia paineita ekologisuudesta. Pyrin silti olemaan tietoinen kuluttaja, joka ei osta turhaan uutta ja silloin kun ostaa, pyrkii valitsemaan luontoa mahdollisimman vähän rasittavia tuotteita. Olen kuitenkin törmännyt pieneen ongelmaan. Olen aina rakastanut sisustamista ja jo pienenä tyttönä mööpleerannut huonettani, piirtänyt unelmakotini pohjapiirrustuksia ja nyt aikuisena kuulun sisustuslehtien suurkuluttajiin. Nyt tuskailen sisustusintoni ja ekologisuuden ristitulessa. Ongelma on mielestäni hieman sama kuin niillä, jotka rakastavat vaatteita ja ovat kiinnostuneet muodista, mutta yrittävät elää ekologisesti ja eettisesti. Vaihtoehtoina on vanhan suosiminen ja uudistaminen tai ekologisten tuotteiden hankkiminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
