Ydinvoimaa vastaan 8.5.

Nyt on pakko rikkoa blogihiljaisuus, vaikka kiirettä piisaa vieläkin. Tämä ei liity mitenkään sisustukseen, muotoiluun tai muuhunkaan kivaan. Nyt tulee silkkaa politiikkaa.

Vastustan ydivoimaa ja kuten lehtiä seuraavat ihmiset ovat ehkä huomanneet, Suomeen ollaan kaavailemassa, ei yhtä, vaan kahta uutta ydinvoimalaa. Näin surkeaa päätöstä en haluaisi olla todistamassa. Siispä, jälleen kerran, aion liittyä lauantaina mieleosoittajien joukkoon ja marssia eduskuntatalolle kertomaan kuinka syvältä ydinvoima minusta on. Olen jo liittynyt Ydinvoimahistoriaan-kampanjan facebook-ryhmään ja allekirjoittanut sitoumuksen. Oletko sinä?

Koska ydinvoima-asia on minulle ennen kaikkea tunneperäinen juttu, on ehkä parempi, että menette tsekkaamaan jostain muualta niitä ihan selkeitä faktoja tai näkemyksiä, joiden vuoksi ydinvoima ei ole niin hyvä juttu. Tässä kuitenkin omia syitäni.

1. Ydinjäte. En vaan pääse yli enkä ympäri tästä ongelmajätteestä joka aijotaan vaan ihan pokkana louhia kallioon ja miettiä vasta sitten joskus, että mitä sille tehdään. Inhoan lyhytnäköisyyttä ja tämä jos mikä on sitä. Jos joku sattui katsomaan Ihmistenpuolue-nimistä ohjelmaa lauantaina TV1:ltä, niin siinä oli pistämätöntä sarkasmia tästäkin asiasta.
2. Energian kulutusta tulisi vähentää, ei kannustaa kerskakulutukseen. Jos rakennamme ydinvoimaa enemmän kuin meidän arvioidaan kuluttavan, niin vaihtoehdot ovat minusta sitten ulkomaille myynti tai kulutuksen kasvu. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä.
3. Energiapolitiikan pitäisi kannustaa uusiin, kestäviin ja ekologisiin energiamuotoihin ja investoinnit pitäisi tehdä siihen suuntaan. Kukaan ei pistä rahojaan sinne minne ei ole pakko.
4. Ydinvoima ei ole päästötöntä, vaikka hiilidioksidittomuudella ratsastetaankin. Ja vaikka riskit muka ovat olemattomat, minä ainakin muistan liian hyvin Tshernobylin.

Sitten tähän politiikkaan, johon ydinvoiman kohdalla liittyy niin kamalia ja niin absurdeja yksityiskohtia, etten niitä jaksa edes avata sen enempää. Katsokaa itse tämä ja tämä.

Beibamboo

Tein mahtavan löydön. Omat lapseni ovat jo aikaa sitten kasvaneet ohi tästä vaiheesta, mutta tiedoksi kaikille niille joilla vauvavaihe on vielä edessä tai parhaillaan meneillään. Beibamboo ei ole itselleni merkkinä tuttu, mutta ilmeisesti vaatteita myydään ainakin  Beibamboon omassa verkkokaupassa. Kyse on siis vauvan vaatteista jotka on tehty 50 % bambusta ja 50 % puuvillasta.Bambuhan on yksi nopeimmin kasvavista kasveista maapallolla ja se tarvitsee vain vähän vettä, eli aika ekologista. Minusta on käsittämätöntä, että bambu saattaa kasvaa vuorokaudessa jopa puoli metriä. Ja siis  tämä kasvuvauhti saadaan aikaiseksi ihan ilman lannotteita. Hurjaa. Jossain vaiheessa haluaisin kyllä selvittää sitä, että onko todella järkevää suosia materiaalia jota kasvatetaan toisella puolella maapalloa, sillä Beibamboonkin bambut on kasvatettu kiinalaisilla ekotiloilla.Mutta käsittäkseni bambu on myös hyvin kestävä materiaali, joten ehkä kuljetuksista aiheutuneet päästöt jäävät koko tuotteen elinkaarta ajatellen pieniksi.

Beibamboon vaatteet on tehty vauvan herkkää ihoa ajatellen ja siis mahdollisimman ekologisesti.Sekä puuvilla, että bambu ovat Ökö text 100-sertifioituja. Nuo kuvan housut ovat aika metkan näköiset, mutta malli johtuu osin siitä, että housut on mitoitettu niin, että mukaan mahtuu myös kestovaippa. Ne kun tuppaavat olemaan aikamoisia mötiköitä.Parasta tässä tuotteessa ei kuitenkaan ole itse tuote vaan se, että näitä vaatteita myös vuokrataan. Ihan mahtavaa. Kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa, että vaikka en itse ole paljon lastenvaatteita ostellut, on meille kertynyt ihan järkyttävät määrät vaatteita. Ja varsinkin vauva-aikaan vaatteet säilyvät aika hyvässä kunnossa. Onkin aivan nerokasta, että Beibamboosta voi vuokrata vaatepaketteja minusta suhteellisen edulliseen hintaan. 60 eurolla (4x 15€/vko, minimi vuokra-aika 4 viikkoa) saa kuukaudeksi vuokrattua paketin johon sisältyy 6 bodya, 5 pyjamaa ja 4 housut. Vaikka itse kyllä varmaan ottaisin mielummin 24 euron paketin, jolla kuukaudeksi saisi 3 bodya, 2 pyjamaa ja 2 housut. Vauvathan kasvavat hurjaa vauhtia ja vaatteet saavat jäädä kuukaudessakin pieneksi. Tämä tietysti riippuu vauvasta, mutta minulla on ainakin ollut sellaisia hurjan kasvutahdin omaavia vipeltäjiä, että vaatteiden vaihtuvuus on päätä huimannut. Vaatteiden vuokraus on asia joka ei ainakaan itseltäni oikein tahdo luonnistua, mutta jota olisi syytä harjoitella. Jostain syystä päähäni on iskostunut ajatus, että jos voin samaan hintaan saada vaatteen omaksi, niin kyllähän se kannattaa. Nyt pitäisikin opetella ajattelemaan sitä, että kannattako se ja jos kannattaa niin kenen kannalta. Omat kulutustottumukset joutaisivat ainakin minulla roskikseen, niin kummallisia ajatuksia niihin kuuluu. Ja ne kun vielä ovat niin automaattisia ettei niihin aina huomaa kiinnittää itse huomiota.Rahan ei pitäisi olla niin määräävässä aemassa ostopäätöksiä tehdessä, vaikka kyllähän se ihan syystäkin aika paljon vaikuttaa.Minusta ajatus juuri vauvan vaatteiden vuokrauksesta on mitä parhain juuri siitä syystä, että yhden vauvan kohdalla vaatteen käyttöikä on aika lyhyt. Tietysti jos vaatteita kierrätetään monella omalla ja tuttavan lapsella ei mikää estä näitä ihanuuksia ostamasta. Minä ainakin ajattelin pistää merkin mieleen ja jakaa tätä tietoa eteenpäin perheisiin joihin odotetaan vauvaa. Toisaalta tässä on myös mahtava lahjaidea, sillä itse tuotekin on hyvin ekologinen ja ainakin minusta vaikuttaa vauvaystävlliseltä ja mukavalta pienen herkkäihoisen vauvan päällä.

Beibamboon vaatteet ovat luonnonvalkoisia, koska valkaisuaineita ei ole haluttu käyttää ja koska vuokraupalvelussa ne on pystyttävä pesemään kunnolla.Väri ei kyllä minua haittaa, sillä itse olen aina pitänyt valkoista ihan passelina värinä vauvoille, siitäkin huolimatta että se likaantuu helposti. Toisaalta se on myös helppo puhdistaa.(Kuva on muuten beibamboon sivuilta)

Pesu- ja kokolappu nauhan värissä sivussa housun ulkopuolella Leveä vyötärö, jonka voit  kääntää alas. Myös lahkeet voit kääntää sopivan mittaisiksi. Siistit myös nurjalta puolelta. Kätevät ja mukavat polvivahvistukset, kun vauvasi alkaa kontata Väljä malli, johon mahtuu hyvin kestovaippa Ei sisälahjesaumaa  B E I B A M B O O -peitenauha kulkee lahkeen nurinpäinkäännetyn sivusauman päällä. Sauma on sileä ihoa vasten.(Mallisuojaa haettu 12/2009)<Peitenauhan värivaihtoehdot; Denimsininen, Beige (kuvassa), Bambunvihreä, Chilinpunainen

Kotiviikonloppu

En ehtinyt viikonloppuna kierrätystehtaalle, vaikka olin ihan päättänyt mennä. Sellaista se joskus on perheellisen ihmisen elämä. Kotityöt valtasivat tämän viikonlopun totaalisesti. Se taas johtuu siitä, että edellisenä viikonloppuna otti matkan peruuntuminen niin päähän, että siivoaminen sai väistyä Hämeenlinnan reissun tieltä. Käykääpä muuten joskus ihailemassa Metsänkylän navetan tarjontaa ja ah niitä ihania alpakoita. Esikoiseni olisi halunnut adoptoida tämän Rodrigon.

Meillä lähti miehen kanssa siivoaminen taas vähän käsistä. Ei, en siivonnut siivouskomeroa tai pessyt ikkunoita tai mitään muuta niin villiä. Minä sisustin. En ostanut mitään, en ommellut mitään ja sisustin taatusti ekologisesti. Tämä ei ole mikään uusi idea, mutta suosittelen silti kaikille sisustuksesta innostuneille - mööpleeratkaa (vai miten sen nyt kirjoittaisi). Eli vaihtakaa huonekalujen paikkaa. Se toimii aina. Meille tuli aivan uusi ilme olohuoneeseen ja tyttärenkin huone meni mullin mallin. Oli hassua huomata, että olimme selvästi sijoittaneet kirjahylllymme aivan hölmöön paikkaan, vaikka se oli tuntunut kaikista luontevimmalta. Ennen niin pitkulainen olohuoneemme muuttui kertheitolla leveämmäksi. Ja aiemmin kovin hallitseva musta seinä ei enää ollut niin musta eikä hallitsevakaan.

Viikon ekologiset sisustusvinkit kuuluvatkin:

1. Siivous. Siisti koti on aina paremman näköinen kuin sotkuinen. Kun vielä itse oppisin pitämään kodin siistinä.
2. Mööpleeraus. Vaihtakaa huonekalujen paikka rohkeasti. Ne saa aina laitettua takaisin eikä tässä hommassa kuluta kuin kaloreita. Samalla oppii kodistaan ja huonekalujen sijoittelusta paljon.

Pariisista Tukholmaan

Hiljaiselo blogissa johtuu siitä, että kävin Tukholmassa. Vähän nurjalta tuntuu viettää Nuukuusviikkoa risteilemällä epäekologisesti Tukholmaan, mutta sellaista se elämä välillä on. Tukholman matka oli oikeastaan lohdutusristeily, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin nyt matkalla takaisin Pariisista. Tiedän, ihan huippuekologista lentää ja risteillä ympäriinsä, mutta kuka nyt olisi täydellinen.  Jos alkuperäinen suunnitelmani olisi pitänyt, kertoisin teille nyt lisää paikasta nimeltä Merci-Merci, Kiitos-Kiitos. Ne jotka ovat kestäneet  katsoa Livin ohjelmaa Sisustusmatkalla Minnan kanssa (minulla on ollut vaikeuksia ohjelman juontajan Minnan äänen ja olemuksen kanssa, puhumattakaan speakeista jotka ovat kammottavia), ovat jo nähneet putiikin. Minua paikka jäi kiinnostamaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, kyseisessä kaupassa yhdistyvät hyväntekeväisyys ja design. En ole varma kuinka paljon siihen littyy ekologisuus, mutta käsittääkseni kaupan on myös vintagea. Olisin todella halunnut päästä ihanan näköiseen liikkeeseen.

Tukholma oli entisensä, mutta minä selvästikään en. Kiersin kauppoja entiseen tapaan, mutta ostoksia tuli tehtyä hyvin vähän. Osasyy oli rahapula, mutta suurempi syy taisi olla se, että olen oppinut välttelemään turhia ostoksia. Olen aika ylpeä itsestäni, mutta myönnän elämän olevan vielä hieman vaikeaa näin. Kun oli juossut kieli vyön alla kaupasta toiseen ja saalis oli laiha, tuntui aluksi että matka oli jotenkin epäonnistunut. Vasta kotiuduttuani osasin arvostaa laihaa matkalaukkua. Ensi kerralla yritän kyllä nauttia kaupungista muutenkin kuin vain kauppjen osalta. Tukholma on kuitenkin tunnelmaltaan aika kiva kaupunki.

Kävin tsekkaamassa kovasti mainostetun Ekovaruhusetin, Beyond retron ja Grandpa'n. Ihan kivoja paikkoja, mutta ei minusta mitään niin ihmeellistä, että olisin ymmärtänyt kovan hypetyksen. Ekovaruhuset on ajatuksena kyllä kiva, mutta sitä leimaa mielestäni vähän sama ongelma kuin niin monia ekokauppojakin: valikoima on aika pieni ja hintava. Ja vaatteet eivät kyllä millään ole sellaisia ihan tavallisia käyttövaatteita, vaan ne edustavat joko trendikästä tai hipahtavaa suuntausta. Minä kun haluaisin hyviä perusvaatteita. Odotankin kovasti, että Helsingin uutuus Gente saa valikoimansa täyteen. Kävin nopeasti pyörähtämässä kaupassa ja vaikutti ihan kivalta. Hinnatkaan eivät olleet liian korkeita. Kaupasta ovat jo ehtineet kirjoittaa Kempparin Noora ja Green Fashion Freakin Nei. Minusta kauppa oli ihan ok, vaikka Noora ei tainnut oikein tykätä. Hauskaa kaupassa on se, ettei se ulkoapäin näytä ekokaupalta. Hauskaa se on siksi, että joku voi sattumalta kävellä sisään, kun hippiäisulkonäkö ei aseta paineita. Mielestäni monissa ekokaupoissa on se vika, etteivät tavalliset tallaajat (siis ne ei niin ekot) välttämättä astu sisään, kun kauppa näyttää niin ituhippikaupalta, että pelkää tulevansa kolkatuksi nahkakenkiensä tähden. Näin asiakaskunnaksi siis valikoituu sellaista porukkaa, joka tarkoituksella haluaa käydä ekokaupassa. Olisi hyvä, kun ekologisuus olisi meille kaikille luonnollista ja helppoa eikä vain hippien omaisuutta. Eikä tämä tarkoita nyt sitä, että minulla olisi jotain hippejä vastaan, päinvastoin. Näkisin kuitenkin mielelläni ekologisen ajattelun leviävän valtaväestönkin toimintamalliksi ja siihen auttavat sellaiset tavallisen näköiset ekokaupat. Tulipas asenteellisen kuulloista tekstiä, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa.

Kyllämiehet

Valvoin eilen illalla ja katsoin The Yesmen Fix The World -dokumenttielokuvan. Se tulee sunnuntaina uusintana ja kannattaa ehdottomasti katsoa. Ihan huippu. Jos joku ei ole kuullut Yesmenistä, niin kerrottaakoon, että kyseessä on ryhmä, joka tekee erilaisia piloja joilla se haluaa herättää huomiota talouden ylivaltaan ja piittaamattomuuteen. Tuossa eilisessä elokuvassa esimerkiksi avoin markkinatalous esitettiin kuin uskonlahkona joka on saanut meidät uskomaan siihen että avoin markkinatalous on oikein ja ainoa mahdollisuus toimia ja että näin asioiden pitää olla. Erilaisilla tempauksillaan he haluavat osoittaa, ettei asioiden tarvitsisi olla näin ja etteivät erilaiset mahdottomilta tuntuvat ajatukset välttämättä ole niin mahdottomia. Täältä löytyy lisää tietoa miehistä.

Yksi tunnetuimmista tempauksista oli, kun ryhmä ystävineen painoi The New York Timesista näköispainoksen ja jakoi sitä ilmaiseksi pitkin New Yorkia. Lehti oli siis täysin kaimalehtensä näköinen, mutta sen uutiset hätkähdyttivät. Otsikoissa luki että Irakin sota on loppu (tästä on siis jonkun verran aikaa), Sairasvakuutus kaikille jne. Joku kommentoikin elokuvassa, että lehti on kuin unelmalehti – näin asioiden toivoisi menevän. Ryhmä haluaakin herätellä meitä ajattelemaan, että KYLLÄ, näinkin asiat voisivat mennä.

Pesukone ja kodinkoneiden käyttöikä

Ostin tänään uuden pesukoneen. En oikeastaan olisi halunnut, mutta minun mielipidettäni ei juuri kuunneltu. Vanha koneemme pesee kyllä yhä pyykkiä, mutta epäilen sisärummun irronneen paikaltaan, sen verran kovaa meteliä kone lingotessaan tänä aamuna piti. Koska pesukonetta ei tietenkään ole budjetoitu tämän kuukauden ostoihin, piti turvautua luottoon. Mutta sitten piti päättää minkälaisen koneen ostamme. Ensimmäinen vaatimukseni oli yllättäen hinta. Koneen pitää ehdottomasti olla edullinen, muuten menee koko kevään budjetti ihan sekaisin. Toinen vaatimus oli kuitenkin energiatehokkuus ja ekologisuus. Niin ja itsestään selvä vaatimus oli tietysti se, että kone sopii meidän pieneen kylpyhuoneeseemme.

Koska perheemme tuottaa pyykkiä hävyttömät määrät päivässä, tarvitsin koneen meille mahdollisimman pian, eikä aikaa massiivisiin hinta/ ekovertailuihin ollut. Surffasin aamun netissä ja löysin Whirlpoolin koneen tarjouksesta. Kone ei ollut lähimainkaan halvin, mutta erona halvempiin malleihin, se oli A+ energiatasoa, kun muut olivat A. Koneessa oli myös nopea päivttäisohjelma, joka pesee ei niin kovin likaista pyykkiä vain tunnin. Nykykoneethan pesevät pyykkiä normaalisti hävyttömän pitkään. Nyt odottelen konetta saapuvaksi torstaina. Ei paha. Ja olen niin onnellinen, ettei Helsingin keskustasta ole viety kaikkia kodenkoneliikkeitä, vaan sain matkustettua liikkeeseen sporalla ja oikeastaan koko homma hoitui työmatkalla. Aamusta minulla tärventyi pari tuntia koko pesukoneen ostoon. Ja yksi tunti kahvilaan, kun piti palkita itsensä moisesta tehokkuudesta.

Vanha koneemme palveli kiitettävät 12 vuotta. Se on mielestäni todella hyvin, sillä viimeiset vuodet on kone ollut todella kovassa käytössä. Pesemme viikossa pyykkiä vähintään viisi koneellista (huom. perheessämme on kolmea lasta), parhaimmillaan varmaan kahdeksan. Se on aika hyvin vanhalta koneelta. Pyykkikoneemme ei mennyt rikki ihan yllättäen, vaan se on varotellut meitä jo jonkin aikaa. Olemme jo kuukausia kuunnelleet kauhun sekaisin tuntein, kun kone linkoaa. Viime viikolla törmäsin alakerran naapuriin ja kysyin häpeillen, kuuluuko pesukoneemme kammottava linkousääni heille. Nainen väitti ihan pokkana, ettei ääni haittaa, vaikka kuuluukin. En kyllä ihan uskonut. Mutta nyt ei pitäisi enää olla tätäkään ongelmaa, sillä vaikka kone pyöriikin ja tuntuu toimivan, en kyllä uskalla sillä enää yhtä ainutta koneellista pestä, vaan odotan torstaihin ja testaan sitten uuden koneemme.

Jäin miettimään mitä kaikkea hankimme 12 vuotta sitten mieheni kanssa ensiasuntoomme. Se oli nimittäin juuri huhtikuuta vuonna 1998, kun muutimme ensimmäiseen kotiimme. Uuden television ostimme jouluna, edellinen oli noilta ajoilta. Silitysrauta toimii edelleen ja kissa voi hyvin ja on elossa. Kai sekin on saavutus, että olemme miehen kanssa edelleen yhdessä. 12 vuoden aikana olemme hankkineet uutena erilaisia tavaroita, jotka ovat kestäneet aikanasa, mutta osa on kiertokulkunsa päässä. Tuntuu aika pahalta, että olemme tänä aikana ehtiin hankkia kaksi sänkyä. Yhden joka on jo vainaa ja sen tilalle toisen joka on nyt käytössä. Olemme myös ostaneet upo uuden sohvan ja hävittäneet senkin. tuntuu aika pahalta, että sängyn tai sohvan käyttöikä on ollut meillä alle kymmenen vuotta. Noista ajoista olemme kyllä viisastuneet ja sänkyä ja kodinkoneita lukuunottamatta kotimme uudet hankinnat eivät ole niin kovin uusia. Olemme hankkineet kotiimme yhä enemmän tavaraa käytettynä. Oma haaveeni olisi, että joskus talous antaisi periksi niin, että voisimme ostaa joitain asioita uutenakin, mutta niin laadukkaina että ne varmasti kestävät pidempään kuin kymmenen vuotta. Hassu juttu tuo tavaroiden elinikä. Se vaihtelee aika paljon. Ja siihen olisi kyllä syytä kiinnittää vähän enemmän huomiotakin, sen verran isosta jätteestä on kyllä kyse.

(Kuva on otettu Whirlpoolin sivuilta, eli täältä.)

Ekotalon sisustustarjonta

Kaikki ekotietoiset blogit ovat muistaneet viime päivinä kertoa, että House of Eco on avannut ovensa. Palvelu ei kyllä minusta ole vielä kovin toimiva, mutta toisaalta olen tyytyväinen että etsivä kuluttaja löytää edes yhden osoitteen takaa näinkin monta eettisesti ja ekologisesti toimivaa verkkokauppaa. Katsastin heti ekotalon tarjonnan sisustuksen osalta. Parasta antia oli oikeastaan Matteria-shopilla. Täytyy silti sanoa, että kaiken kaikkiaan aika köyhäähän se ekologinen sisustustavara edelleen on. Tai sitten sitä ei myydä verkkokaupoissa. Olisi hauska nähdä esimerkiksi eettisesti ja ekologisista materiaaleista valmistettu sohva.

Yksi mielenkiintoinen juttu tuolta Matterian kaupasta löytyi – kierrätyspaperista valmistettu hylly.
Kuva Matterishopin sivuilta, täältä.

Materiaali on kuulemma nimeltään zBoard ja valmistetaan siis täysin kierrätyspaperista. Sivuilla ei kerrota missä maassa tuote valmistetaan ja siis tuleeko kuljetuksesta paljonkin päästöjä. Plussana materiaalille  on se, että se on tietysti täysin kierrätettävissä. Kun hylly on kulunut ja menee rikki, voidaan se heittää roskiin, pahvinkeräykseen. Eikä muuten yhtään hassumman näköinen. Hyllyä myydään osissa ja siitä voi siis rakentaa haluamansa kokonaisuuden. Sopisi hyvin vaikkapa lastenhuoneeseen. Pitkäkäisyydestä en tosin tiedä, mutta toisaalta lasten makukin muuttuu kun he kasvavat isommiksi. Nyt pitäisi vaan päästä hypistelemään omin käsin, että miltä tuo materiaali tuntuu ja onko se lainkaan kestävää.

Perintöhuonekalut

Olen perinyt paljon huonekaluja ja esineitä. Periminen ei aina tarkoita sitä, että jonkun olisi pitänyt kuolla. Joskus voi periä sellaista, mistä toinen ei enää pidä tai jota hän ei enää tarvitse. Kun peritään, niin kuin minä olen perinyt, sellaisessa tilanteessa, että asuntoa tyhjennetään ja kaikki tavara pitäisi laittaa jonnekin, tulee valittua paljon sellaista mitä ei välttämättä tarvitse tai niin haluakaan. Toisaalta voi myös tulla ähky ja jälkikäteen voi ihmetellä, miksi ei tullut ottaneeksi jotain joka ihan selvästi olisi pitänyt ottaa.
Kodissani on monta asiaa jotka olen perinyt. Kun sisustetaan vanhoilla huonekaluilla ja eriyisesti tämä koskee nyt perintöhuonekaluja, liittyy sisustamiseen muutamia ongelmia. Tässä pari havaintoani:

• Sitä saattaa tuoda kotiinsa tavaroita joilla on enemmän tunnearvoa kuin käyttö- tai esteettistä arvoa. Näistä esineistä on vaikea luopua, mutta ne voivat myös olla vaikeita suhteessa kodin muuhun sisustukseen.
• Edelliseen liittyen voi olla vaikeaa pitä kodin tyyli yhtenäisenä. Ja vaikka ei hakisi yhtenäistä tyyliä, voi olla vaikea pitää koti muuten vain yhteen sopivana. Tähän auttaa parhaiten se, että hyväksyy sen tosiasian ettei kaikkea voi millään saada itselleen. Eikä edes kannata. Kannattaa valita harkiten.
• Jos kotiin tarvitaan jotain tiettyä esinettä ja sellaisen hommaa käytettynä, ei ole ollenkaan sanottua, että saa hankittua juuri oikeanlaisen, oikean kokoisen ja -tyylisen esineen. Täytyykin opetella joko joustamaan, tai muokkaamaan esineitä sopiviksi.
• Toisaalta on mahdollista saada kotiinsa aivan uniikkeja tavaroita ja huonekaluja. Kun sisustaa vanhalla, on helppo luoda persoonallinen tunnelma – valitsee vain sellaista mistä itse pitää. Sellaisessa kodissa myös viihtyy.

Navy chair

Blogi on vielä vähän hakusessa ja siksi se ei oikein ole päivittynyt.  Sen lisäksi bloggerin opettelu vie näköjään vähän aikaa. Yritän parantaa tapani, opetella bloggeria ja kirjoitella tänne sitä sun tätä. Aika sitten näyttää mihin suuntaan homma etenee. Tässä kuitenkin teille ihailtavaksi ekologista designia. Tämä Emecon klassikko ei ehkä meille suomalaisille ole niin ekologinen rahteineen päivineen, mutta tästä saatte makua sille mitä minä tarkoitan ekologisella designilla.

”Navy Chair”, kuten Emecon 1006 tuolia tuttavallisemmin kutsutaan on malliesimerkki kestävästä, ekologisesta ja käsityötä arvostavasta designista. Alunperin tämä alumiinituoli tosin suunniteltiin 1940-luvulla II-maailmansotaan. Suunnittelun lähtökohtana oli, että tuolin piti kestää laivasto-olosuhteita sodassa. Se tarkoitti, merivettä, myrskyjä ja mahdollisia hävittäjähyökkäyksiäkin. Tuolin suunnitteli Witton C. Dinges. Hän onnistui jopa ylittämään laivaston vaatimukset ja odotukset. Anekdoottina kerrotaan, kuinka Dinges halusi todistaa tuolin kestävyyttä ja heitti sen Chicagon messuilla alas kuudennesta kerroksesta. Tuoli säilyi täysin käyttökelpoisena, se sai vain muutaman naarmun pintaansa.

Nykyään tuolit tehdään 80 % kierrätetystä alumiinista. Kierrätetty alumiini saadaan käytetyistä juomatölkeistä ja teollisuuden jämistä. Valmiit täysalumiinituolit ovat puolestaan täysin kierrätettävissä, kun ne arviolta 150 vuoden päästä eivät enää palvele tuoleina. Siis todellakin, 150 vuotta on tuolin arvioitu kestävyys. Kun vielä suunnittelu on niinkin kestävää, että yli kuusikymmentä vuotta vanha tuoli on päätynyt Sex and the City- televisio-ohjelmaan tai Britney Spearsin Stronger-videolle, voidaan mielestäni puhua aika kestävästä suunnittelusta.
Tuolit ovat myös huikea ylistys käsityölle. Ne tehdään täysin käsityönä ja valmistus vaatii jopa 77 vaihetta. Yhden tuolin kiillotus vaatii yhteensä kahdeksan työtuntia. Sanoisin, että ihan kiitettävää huolellisuutta tämä.

”We make chairs. That’s what we do. Handmade from 80% recycled Aluminum. It’s not easy. In fact it takes 77 steps to get there. Designed to last for 150 years. Now that’s what we call sustainability.”
Kuva ja lainaus: Emeco

Vastuullinen kuluttaja

Opettelen kuluttamista uudelleen. En ole koskaan ollut kerskakuluttaja ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei minulla ole ollut siihen varaa. Toisekseen, kuten mainitsinkin, on perheeni aina ollut melko ympäristöystävällinen.

Muistan kuinka jo ala-asteella meillä oli koulussa tempaus eläinkokeita vastaan. Ensimmäiset meikkini olen varmaan ostanut Body Shopista. Painepakattuja hiuslakkoja ja deodorantteja ei myöskään tullut ostettua, jo silloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä ja saasteista.

Lihan syömisen lopetin, kun näin dokumentin nimeltään Kalkkunan joulukiireet. Siinä teurastettiin kalkkuna. Jo aikaisemmin olin siitynyt koulussa syömään kasvisruokaa ja lopettanut makkaroiden ja jauhelihan syömisen. Kalaa, maitoa ja kananmunaa olen aina syönyt. Lopetin lihan syömisen siis osin terveyssyistä ja osin vastustaakseni teollista lihantuotantoa. Jos luomu olisi ollut silloin yleisempää (tai olemassa), olisin varmaan siirtynyt syömään vain luomua tai riistaa. Nyt ei miltei viidentoista vuoden jälkeen tee mielikään lihaa.

Turkistarhausta olen vastustanut passiivisesti. Tarkoittaa sitä, etten ole tehnyt asian eteen mitään, suuntaan enkä toiseen. Nahkakenkiä ja laukkuja olen silti käyttänyt vailla huonoa omaatuntoa. Lähiaikoina olen pohtinut kierrätysturkisten käyttöä ja siitä kirjoitan ehkä toiste. En ole vielä aivan varma kannastani, mutta luulen, että sallin sen. Ehkäpä jopa hankin itselleni vanhan kauniin takin, jossa saattaa olla turkiskaulus. Ihan pelkkää turkkia en kyllä varmaan hommaa. Tosin vanhat kelsiturkit ovat aika ihania.

Mutta siitä kuluttamisesta. Opettelen siis uudenlaista kuluttamista, jota kai vastuulliseksi kuluttamiseksi kutsutaan. Toteutan sitä niin, että halutessani ostaa jonkin tuotteen, esitän itselleni muutaman kysymyksen:

1. Tarvitsenko minä todella tämän tuotteen?
2. Voinko hankkia sen käytettynä?
3. Onko tuote tehty niin, että etiikkani kestää tuotantoprosessin?
4. Saanko hankittua vastaavan tuotteen joka olisi tuotettu mahdollisimman lähellä?

Kolmas kohta tarkoittaa nyt sitä vastuullisuutta silloin, kun päädyn ostamaan uuden tuotteen. Tuotantoprosessin pitäisi rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän ja tuotannon tulisi olla mahdollisimman eettistä ja reilua. Siis myös muut ihmiset huomioonottavaa, ei vain ympäristö.

Tämä uusi kuluttamisen muoto on vaikeaa, sillä jos erehtyy ostamaan jotain turhaa, epäeettistä tai ympäristöä rasittavaa, saa siitä itselleen todella huonon omantunnon. Se mitä nyt opettelenkin, on kohtuullisuus ja armollisuus itseäni kohtaan. Pyrin noudattamaan edellämainitsemiani kohtia, mutten soimaa itseäni lipsahduksista. Sortumisten ehkäisyyn auttaa parhaiten se, ettei koskaan missään olosuhteissa tee heräteostosta, ei edes reilua luomutuotetta jonka tarvitsisin. Päätös saattaa silti kaduttaa, kun ostohurma on vienyt järjen päästä. Myöskään koskaan ei pidä jättää hankintaa niin viimetippaan, että on kiire. Myös silloin tapahtuu eniten sortumisia. Ainakin minulla.

Koska olen vaikeuttanut omaa kuluttamistani näillä erilaisilla reunaehdoilla, olen kuluttanut hyvin vähän. Mutta koska olen vuosien varrella oppinut siihen, että saan nautintoa shoppailusta, olen kärsinyt vieroitusoireista. Pahin on se, että tekee mieli ostaa mitä vaan, kunhan saa ostaa. Ostamista ostamisen vuoksi siis. Eli sitä kaikista pahinta mallia. Toisaalta yritän kompensoida ostovimmaani ostamalla luomutuotteita, vaikka kotona olisi jo vatsaava tuote luomuttomana. Tämä on vaikeaa, mutta kuten sanottu, nyt opetellaan kohtuullisuutta ja armoa myös omaa itseä kohtaan.

Hiilineutraali Primula?

Menin taas halpaan ja ostin leivän tämän takia.

Eihän minun mikään pakko ollut leipää ostaa, eikä se ollut luomua, mutta jos en olisi ostanut tuota leipää, en olisi muistanut mennä katsomaan Primulan sivuilta mitä tuo tarkoittaa. Siellä sanotaan asiasta näin: "Vastuullinen liiketoiminta on yksi Primulan arvoista. Toiminnassamme se näkyy vastuunottona myös ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Tavoitteemme on siirtyä kohti hiilivapaata, ympäristöystävällistä tuotantoa ja koko toimintamallia."

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Primulalla ei olisi minkäänlaisia hiilipäästöjä vaan sitä, että he pyrkivät minimoimaan ne ja toisaalta kompensoivat niitä tällä hetkellä. Näin ainakin sivujen mukaan. Vuonna 2009 Primula on laskenut hiilijalanjälkensä ja nyt he kompensoivat päästöt ja ovat siis ainakin omasta mielestään Suomen ensimmäinen elintarvikealan hiilineutraali yritys. Onhan se tietysti mahdollista.

Jaa. En tiedä onko tässä taas onnistuttu markkinoinnin puolella hyödyntämään ilmastonmuutosta vai onko Primula todella näin vastuullinen yritys. Sivuilla kerrotaan myös, että Primula on ryhtynyt myös sanoista tekoihin: "Uusi tuotanto- ja logistiikkakeskus, Primulan Herkkupaja, valmistuu Järvenpäähän syksyllä 2010. Primulan Herkkupaja rakennetaan mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jättäväksi ja se täyttää korkeimmatkin ympäristöstandardit. " Tämän lisäksi pakkausmateriaalien suhteen on petrattu niin, että delituotteet on jo pakattu nopeasti maatuviin pakkauksiin ja leipienkin kohdalla pyritään tähän. Paljon hienoja sanoja. Jos näin on, niin hyvä. Skeptikko minussa tietenkin pohtii, että tässä on taas mainosmiehet olleet ajantasalla. Olisi myös mielenkiintoista tietää miten Primula kompensoi noita päästöjään. Siitä ei sivuilla ole mitään mainintaa.

Vähän googlettamalla löytyy kyllä aiheesta lisää tietoa. Löysin tällaiselle mielenkiintoiselle sivustolle jossa kerrotaan aiheesta lisää:


"Primulassa on laskettu vuoden 2008 kokonaisjalanjälki. Sen perusteella on arvioitu kuluvan vuoden jalanjälki, joka on 3027, 07 tn. Tästä 73 % tulee tuotantolaitoksista, 16 % kuljetuksista, 8 % työ- ja liikematkoista sekä 3 % myymäläleipomoista. Arvio koskee rakennusten ja prosessien energiankulutusta sekä kuljetusten ja matkustuksen vaatimaa energiaa.
Arvio perustuu GRI:n (Global Reporting Initiative) GHG-päästöjen raportointikäytäntöön, jossa rajaus tehdään perustuen suoriin (toiminnassa käytetyt polttoaineet) ja epäsuoriin (toiminnassa käytetty energia) päästöihin. Primulassa kompensoidaan vain omaa tekemistä, mutta tavoitteena on löytää jatkossa sellaisia kumppaneita, jotka vaikuttavat omalta osaltaan koko arvoketjun hiilineutraalisuuteen."

Siellä kerrotaan myös millä tavoin Primula päästöjään kompensoi. Yllätys yllätys, käy tietysti ilmi, että tämä samainen sivusto on juuri tämän kompensaatiopalvelun tarjoaja:

"Primula on kompensoinut WWF:n suosittelemaan Gold Standard -hankkeeseen, joka on Turkissa sijaitseva Mare-tuulivoimalapuisto. Primula on ostanut vapaaehtoisilta päästömarkkinoilta 4000 CO2-eqvivalenttitonnia päästöoikeuksia. Tämän vuoden lopullisen kulutuksen selvittyä ensi vuodelle jää arviolta n. 1000 päästövähennystonnia säästöön tulevalle vuodelle. Päästöoikeudet on ostettu ainoalta kotimaiselta palveluntarjoajalta, Nordic Offset Oy:ltä. "

Tämän perusteella sanoisin kyllä, että ei tainnut olla ihan pelkkää sanahelinää ja markkinointipuhetta. Toimiin on ryhdytty. Mutta mutta. Koska toimiin on ryhdytty vain omalta osalta, tarkoittaa se tietysti sitä, että esimerkiksi vilja josta leivät tehdään, ostetaan joltain muulta. Ja se joku muu ei välttämättä viljele aivan päästöttömästi ja ympäristöystävällisesti. Nyt kun siis vielä katsoisivat, että leivät ovat luomuja, niin päästäisiin oikeatsi ympäristöystävälliseen tuotanton. Sitä jäin kyllä ihmettelemään, että miksei noita faktoja löytdy tuolta Primulan omilta sivuilta, vaan siellä teksti on pelkkää sanahelinää. Eihän faktoissa sinänsä ole mitään hävettävää, varsinkaan kun toimiin on ryhdytty.

Mitä on ekodesign tai ekologinen muotoilu?

Tämä kysymys on vaivannut minua jo jonkin aikaa. Tarkoitan muotoilulla nyt suunnilleen sitä, mistä wikipediassakin puhutaan (muotoilu on esineen tai muun tuotteen käytettävyyden ja muodon suunnittelua ja/tai sen valmistusta). Muotoilu on siis sitä, kun olen keksinyt haluavani tehdä sakset ja sitten alan suunittella niiden käytettävyyttä ja ulkonäköä. Noin niinkun kansankielisesti. Jos haluaisin hienostela, väittäisin tietysti, että kyse on jostain paljon enemmästäkin. Jostain hienommasta. Mutta nyt tarkoitukseni ei ollut jäädä pohtimaan muotoilun syvintä olemusta, vaan nimenomaan sitä, mikä tekee designista tai muotoilusta ekologista.

Yritin saada vastausta kysymykseeni menemällä kirjakauppaan. Sieltä löysin noin kymmenkunta kirjaa aiheeseen liittyen. Kaikki olivat englanninkielisiä ja suurinosa oli katalogityyppisiä luetteloita ekologisista tuotteista. Missään ei suoraan selitetty, mikä tekee tuotteesta ekologisen. No kyllähän minäkin suunnilleen tiedän mistä on kyse, mutta aina kun puhutaan uuden tuotteen suunnittelusta jään miettimään, miten uusi edes voi olla ekologista. Tätä mietin usein omassa elämässäni, kun pitää tehdä jokin hankinta. Miten hankinta voi koskaan olla täysin ekologinen, ellen osta tuotetta käytettynä? Ei se kai voikaan olla. Brittiläinen suunnittelija Jasper Morrison on sanonut aiheesta näin:

”I struggle with the idea of Ecological Design because I am not sure that Design can be ecological. Imagine a chair which could be made with zero energy and last forever or be recycled without polluting the environment. If that were possible it would be a good thing you would say, but then consider that it has to be catalogued, stored in a warehouse, packaged, transported, displayed and delivered to the customer and you realise that the chair itself is only half the problem. The only zero emission chair I can imagine is one that you buy second hand and walk home with and take back to the shop when you have finished with it. As a designer I'd like to think there is a way to design responsibly in a way that the storage, packaging, transport issues are minimised, and that the design of the chair itself insures that it will have a long and useful life and not be a waste of resources. ”
(Tämä lainaus on otettu täältä.)

Tästä on hyvä jatkaa. Kun muistamme, ettei riitä se, että ostamme kivan kierrätyskassin, vaan jos kassin on tehnyt afrikkalainen nainen ja se on sitten tuotu tänne lentorahtina, niin eikös vain ollakin taas saastutettu ilmakehää. Toisaalta jos tuote on tehty reilunkaupan meinigillä, saatan olla edesauttamassa tämän afrikkalaisen naisen elämänlaadun kohottamista. No se on sitten toisen postauksen aihe tuo reiluus. Ei ole helppoa yrittää tehdä oikein. Maalaisjärki käteen vaan ja puntaroimaan tuotteiden ekologisuutta. Lähtökohtaisesti voisi kai sanoa, että tuote joka on tehty

1. uusiutuvasta luonnonvarasta tai kierrätysmateriaalista materiaalia tuhlailematta
2. mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti (vastuullisuus on kai se sana jolla nykyään mainostetaan)
3. mahdollisimman lähellä sinua
4. ja jolla on selvä ja tarpeellinen käyttötarkoitus
5. ja on pakattu mahdollisimman vähäisiin ja mahdollisimman kierrätettäviin/kierrätettyihin materiaaleihin
6. ja joka on kestävää niin materiaaliltaan kuin designiltaan
7. ja jonka valmistusmateriaalit ovat mahdollisimman hyvin kierrätettävissä ja uudelleen käytettävissä kun itse tuote on käytetty loppuun
silloin puhumme ainakin jossain määrin ekolgisesta designista.

Esipuhe

Ekologinen ajattelu on ollut osa elämääni melkein aina. Muistan ammoisalta 80-luvulta, kun ystäväni kävivät hampurilaisilla perheineen ja minun äitini vain kauhisteli pakkauksista aiheutuvia jätevuoria. Olen siis imenyt vihreitä arvoja jo äidinmaidosta. Ekologisuus ei kuitenkaan ole ollut kovin tietoista tai aktiivista. Olen suosinut luomua, mutta laiskasti. Olen antautunut ostoshimolleni aivan liian usein ja sortunut ostamaan aivan liikaa ja vääriä tuotteita. Olen kierrättänyt aina kaiken kiltisti, mutta joskus siivousvimman vallassa olen löytänyt itseni heittämästä roskiin melko kelvollisiakin asioita vain oman laiskuuden nimissä.

Viime syksynä jokin kuitenkin muuttui. Yhtäkkiä havahduin kaikkiin niihin epäkohtiin, joita omista kulutustottumuksistani ja käytöksestäni löytyi. Huomasin epäjohdonmukaisuuteni siinä, kuinka perheemme juo kallista luomumaitoa, mutta lapset saavat ihan rauhassa syödä einesliharuokia. Tai kuinka sorrun ostamaan ekologisia puhdistusaineita vain siksi, että ne ovat ekologisia, vaikka kotoa löytyy vielä vanhoja vastaavia aineita. Kaikkia sellaisia pieniä asioita, jotka tulivat jostain syystä minulle yhtäkkiä näkyviksi. Rupesin lukemaan aiheeseen liittyviä blogeja, tarkkailemaan omaa ostoskäyttäytymistäni ja pidättäydyin ostamasta turhuuksia.  Viherpiiperrykseni oli siirtynyt aivan toiselle asteelle.

En edelleenkään halua syyllistää itseäni liikaa ja ottaa turhia paineita ekologisuudesta. Pyrin silti olemaan tietoinen kuluttaja, joka ei osta turhaan uutta ja silloin kun ostaa, pyrkii valitsemaan luontoa mahdollisimman vähän rasittavia tuotteita. Olen kuitenkin törmännyt pieneen ongelmaan. Olen aina rakastanut sisustamista ja jo pienenä tyttönä mööpleerannut huonettani, piirtänyt unelmakotini pohjapiirrustuksia ja nyt aikuisena kuulun sisustuslehtien suurkuluttajiin. Nyt tuskailen sisustusintoni ja ekologisuuden ristitulessa. Ongelma on mielestäni hieman sama kuin niillä, jotka rakastavat vaatteita ja ovat kiinnostuneet muodista, mutta yrittävät elää ekologisesti ja eettisesti. Vaihtoehtoina on vanhan suosiminen ja uudistaminen tai ekologisten tuotteiden hankkiminen.

 Tähän blogiini haluan kirjata omia löydöksiäni ja ajatuksiani ekologisista tuotteista, ensisijaisesti sisustamisen näkökulmasta. Voi olla, että lähden rönsyilemään muuhunkin, mutta luontoystävällisyys ja eettisyys ovat avainsanoja.