Nyt on pakko rikkoa blogihiljaisuus, vaikka kiirettä piisaa vieläkin. Tämä ei liity mitenkään sisustukseen, muotoiluun tai muuhunkaan kivaan. Nyt tulee silkkaa politiikkaa.
Vastustan ydivoimaa ja kuten lehtiä seuraavat ihmiset ovat ehkä huomanneet, Suomeen ollaan kaavailemassa, ei yhtä, vaan kahta uutta ydinvoimalaa. Näin surkeaa päätöstä en haluaisi olla todistamassa. Siispä, jälleen kerran, aion liittyä lauantaina mieleosoittajien joukkoon ja marssia eduskuntatalolle kertomaan kuinka syvältä ydinvoima minusta on. Olen jo liittynyt Ydinvoimahistoriaan-kampanjan facebook-ryhmään ja allekirjoittanut sitoumuksen. Oletko sinä?
Koska ydinvoima-asia on minulle ennen kaikkea tunneperäinen juttu, on ehkä parempi, että menette tsekkaamaan jostain muualta niitä ihan selkeitä faktoja tai näkemyksiä, joiden vuoksi ydinvoima ei ole niin hyvä juttu. Tässä kuitenkin omia syitäni.
- Ydinjäte. En vaan pääse yli enkä ympäri tästä ongelmajätteestä joka aijotaan vaan ihan pokkana louhia kallioon ja miettiä vasta sitten joskus, että mitä sille tehdään. Inhoan lyhytnäköisyyttä ja tämä jos mikä on sitä. Jos joku sattui katsomaan Ihmistenpuolue-nimistä ohjelmaa lauantaina TV1:ltä, niin siinä oli pistämätöntä sarkasmia tästäkin asiasta.
- Energian kulutusta tulisi vähentää, ei kannustaa kerskakulutukseen. Jos rakennamme ydinvoimaa enemmän kuin meidän arvioidaan kuluttavan, niin vaihtoehdot ovat minusta sitten ulkomaille myynti tai kulutuksen kasvu. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä.
- Energiapolitiikan pitäisi kannustaa uusiin, kestäviin ja ekologisiin energiamuotoihin ja investoinnit pitäisi tehdä siihen suuntaan. Kukaan ei pistä rahojaan sinne minne ei ole pakko.
- Ydinvoima ei ole päästötöntä, vaikka hiilidioksidittomuudella ratsastetaankin. Ja vaikka riskit muka ovat olemattomat, minä ainakin muistan liian hyvin Tshernobylin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti