Pesukone ja kodinkoneiden käyttöikä

Ostin tänään uuden pesukoneen. En oikeastaan olisi halunnut, mutta minun mielipidettäni ei juuri kuunneltu. Vanha koneemme pesee kyllä yhä pyykkiä, mutta epäilen sisärummun irronneen paikaltaan, sen verran kovaa meteliä kone lingotessaan tänä aamuna piti. Koska pesukonetta ei tietenkään ole budjetoitu tämän kuukauden ostoihin, piti turvautua luottoon. Mutta sitten piti päättää minkälaisen koneen ostamme. Ensimmäinen vaatimukseni oli yllättäen hinta. Koneen pitää ehdottomasti olla edullinen, muuten menee koko kevään budjetti ihan sekaisin. Toinen vaatimus oli kuitenkin energiatehokkuus ja ekologisuus. Niin ja itsestään selvä vaatimus oli tietysti se, että kone sopii meidän pieneen kylpyhuoneeseemme.

Koska perheemme tuottaa pyykkiä hävyttömät määrät päivässä, tarvitsin koneen meille mahdollisimman pian, eikä aikaa massiivisiin hinta/ ekovertailuihin ollut. Surffasin aamun netissä ja löysin Whirlpoolin koneen tarjouksesta. Kone ei ollut lähimainkaan halvin, mutta erona halvempiin malleihin, se oli A+ energiatasoa, kun muut olivat A. Koneessa oli myös nopea päivttäisohjelma, joka pesee ei niin kovin likaista pyykkiä vain tunnin. Nykykoneethan pesevät pyykkiä normaalisti hävyttömän pitkään. Nyt odottelen konetta saapuvaksi torstaina. Ei paha. Ja olen niin onnellinen, ettei Helsingin keskustasta ole viety kaikkia kodenkoneliikkeitä, vaan sain matkustettua liikkeeseen sporalla ja oikeastaan koko homma hoitui työmatkalla. Aamusta minulla tärventyi pari tuntia koko pesukoneen ostoon. Ja yksi tunti kahvilaan, kun piti palkita itsensä moisesta tehokkuudesta.

Vanha koneemme palveli kiitettävät 12 vuotta. Se on mielestäni todella hyvin, sillä viimeiset vuodet on kone ollut todella kovassa käytössä. Pesemme viikossa pyykkiä vähintään viisi koneellista (huom. perheessämme on kolmea lasta), parhaimmillaan varmaan kahdeksan. Se on aika hyvin vanhalta koneelta. Pyykkikoneemme ei mennyt rikki ihan yllättäen, vaan se on varotellut meitä jo jonkin aikaa. Olemme jo kuukausia kuunnelleet kauhun sekaisin tuntein, kun kone linkoaa. Viime viikolla törmäsin alakerran naapuriin ja kysyin häpeillen, kuuluuko pesukoneemme kammottava linkousääni heille. Nainen väitti ihan pokkana, ettei ääni haittaa, vaikka kuuluukin. En kyllä ihan uskonut. Mutta nyt ei pitäisi enää olla tätäkään ongelmaa, sillä vaikka kone pyöriikin ja tuntuu toimivan, en kyllä uskalla sillä enää yhtä ainutta koneellista pestä, vaan odotan torstaihin ja testaan sitten uuden koneemme.

Jäin miettimään mitä kaikkea hankimme 12 vuotta sitten mieheni kanssa ensiasuntoomme. Se oli nimittäin juuri huhtikuuta vuonna 1998, kun muutimme ensimmäiseen kotiimme. Uuden television ostimme jouluna, edellinen oli noilta ajoilta. Silitysrauta toimii edelleen ja kissa voi hyvin ja on elossa. Kai sekin on saavutus, että olemme miehen kanssa edelleen yhdessä. 12 vuoden aikana olemme hankkineet uutena erilaisia tavaroita, jotka ovat kestäneet aikanasa, mutta osa on kiertokulkunsa päässä. Tuntuu aika pahalta, että olemme tänä aikana ehtiin hankkia kaksi sänkyä. Yhden joka on jo vainaa ja sen tilalle toisen joka on nyt käytössä. Olemme myös ostaneet upo uuden sohvan ja hävittäneet senkin. tuntuu aika pahalta, että sängyn tai sohvan käyttöikä on ollut meillä alle kymmenen vuotta. Noista ajoista olemme kyllä viisastuneet ja sänkyä ja kodinkoneita lukuunottamatta kotimme uudet hankinnat eivät ole niin kovin uusia. Olemme hankkineet kotiimme yhä enemmän tavaraa käytettynä. Oma haaveeni olisi, että joskus talous antaisi periksi niin, että voisimme ostaa joitain asioita uutenakin, mutta niin laadukkaina että ne varmasti kestävät pidempään kuin kymmenen vuotta. Hassu juttu tuo tavaroiden elinikä. Se vaihtelee aika paljon. Ja siihen olisi kyllä syytä kiinnittää vähän enemmän huomiotakin, sen verran isosta jätteestä on kyllä kyse.

(Kuva on otettu Whirlpoolin sivuilta, eli täältä.)