Pariisista Tukholmaan

Hiljaiselo blogissa johtuu siitä, että kävin Tukholmassa. Vähän nurjalta tuntuu viettää Nuukuusviikkoa risteilemällä epäekologisesti Tukholmaan, mutta sellaista se elämä välillä on. Tukholman matka oli oikeastaan lohdutusristeily, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin nyt matkalla takaisin Pariisista. Tiedän, ihan huippuekologista lentää ja risteillä ympäriinsä, mutta kuka nyt olisi täydellinen.  Jos alkuperäinen suunnitelmani olisi pitänyt, kertoisin teille nyt lisää paikasta nimeltä Merci-Merci, Kiitos-Kiitos. Ne jotka ovat kestäneet  katsoa Livin ohjelmaa Sisustusmatkalla Minnan kanssa (minulla on ollut vaikeuksia ohjelman juontajan Minnan äänen ja olemuksen kanssa, puhumattakaan speakeista jotka ovat kammottavia), ovat jo nähneet putiikin. Minua paikka jäi kiinnostamaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, kyseisessä kaupassa yhdistyvät hyväntekeväisyys ja design. En ole varma kuinka paljon siihen littyy ekologisuus, mutta käsittääkseni kaupan on myös vintagea. Olisin todella halunnut päästä ihanan näköiseen liikkeeseen.

Tukholma oli entisensä, mutta minä selvästikään en. Kiersin kauppoja entiseen tapaan, mutta ostoksia tuli tehtyä hyvin vähän. Osasyy oli rahapula, mutta suurempi syy taisi olla se, että olen oppinut välttelemään turhia ostoksia. Olen aika ylpeä itsestäni, mutta myönnän elämän olevan vielä hieman vaikeaa näin. Kun oli juossut kieli vyön alla kaupasta toiseen ja saalis oli laiha, tuntui aluksi että matka oli jotenkin epäonnistunut. Vasta kotiuduttuani osasin arvostaa laihaa matkalaukkua. Ensi kerralla yritän kyllä nauttia kaupungista muutenkin kuin vain kauppjen osalta. Tukholma on kuitenkin tunnelmaltaan aika kiva kaupunki.

Kävin tsekkaamassa kovasti mainostetun Ekovaruhusetin, Beyond retron ja Grandpa'n. Ihan kivoja paikkoja, mutta ei minusta mitään niin ihmeellistä, että olisin ymmärtänyt kovan hypetyksen. Ekovaruhuset on ajatuksena kyllä kiva, mutta sitä leimaa mielestäni vähän sama ongelma kuin niin monia ekokauppojakin: valikoima on aika pieni ja hintava. Ja vaatteet eivät kyllä millään ole sellaisia ihan tavallisia käyttövaatteita, vaan ne edustavat joko trendikästä tai hipahtavaa suuntausta. Minä kun haluaisin hyviä perusvaatteita. Odotankin kovasti, että Helsingin uutuus Gente saa valikoimansa täyteen. Kävin nopeasti pyörähtämässä kaupassa ja vaikutti ihan kivalta. Hinnatkaan eivät olleet liian korkeita. Kaupasta ovat jo ehtineet kirjoittaa Kempparin Noora ja Green Fashion Freakin Nei. Minusta kauppa oli ihan ok, vaikka Noora ei tainnut oikein tykätä. Hauskaa kaupassa on se, ettei se ulkoapäin näytä ekokaupalta. Hauskaa se on siksi, että joku voi sattumalta kävellä sisään, kun hippiäisulkonäkö ei aseta paineita. Mielestäni monissa ekokaupoissa on se vika, etteivät tavalliset tallaajat (siis ne ei niin ekot) välttämättä astu sisään, kun kauppa näyttää niin ituhippikaupalta, että pelkää tulevansa kolkatuksi nahkakenkiensä tähden. Näin asiakaskunnaksi siis valikoituu sellaista porukkaa, joka tarkoituksella haluaa käydä ekokaupassa. Olisi hyvä, kun ekologisuus olisi meille kaikille luonnollista ja helppoa eikä vain hippien omaisuutta. Eikä tämä tarkoita nyt sitä, että minulla olisi jotain hippejä vastaan, päinvastoin. Näkisin kuitenkin mielelläni ekologisen ajattelun leviävän valtaväestönkin toimintamalliksi ja siihen auttavat sellaiset tavallisen näköiset ekokaupat. Tulipas asenteellisen kuulloista tekstiä, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa.