Perintöhuonekalut

Olen perinyt paljon huonekaluja ja esineitä. Periminen ei aina tarkoita sitä, että jonkun olisi pitänyt kuolla. Joskus voi periä sellaista, mistä toinen ei enää pidä tai jota hän ei enää tarvitse. Kun peritään, niin kuin minä olen perinyt, sellaisessa tilanteessa, että asuntoa tyhjennetään ja kaikki tavara pitäisi laittaa jonnekin, tulee valittua paljon sellaista mitä ei välttämättä tarvitse tai niin haluakaan. Toisaalta voi myös tulla ähky ja jälkikäteen voi ihmetellä, miksi ei tullut ottaneeksi jotain joka ihan selvästi olisi pitänyt ottaa.
Kodissani on monta asiaa jotka olen perinyt. Kun sisustetaan vanhoilla huonekaluilla ja eriyisesti tämä koskee nyt perintöhuonekaluja, liittyy sisustamiseen muutamia ongelmia. Tässä pari havaintoani:

• Sitä saattaa tuoda kotiinsa tavaroita joilla on enemmän tunnearvoa kuin käyttö- tai esteettistä arvoa. Näistä esineistä on vaikea luopua, mutta ne voivat myös olla vaikeita suhteessa kodin muuhun sisustukseen.
• Edelliseen liittyen voi olla vaikeaa pitä kodin tyyli yhtenäisenä. Ja vaikka ei hakisi yhtenäistä tyyliä, voi olla vaikea pitää koti muuten vain yhteen sopivana. Tähän auttaa parhaiten se, että hyväksyy sen tosiasian ettei kaikkea voi millään saada itselleen. Eikä edes kannata. Kannattaa valita harkiten.
• Jos kotiin tarvitaan jotain tiettyä esinettä ja sellaisen hommaa käytettynä, ei ole ollenkaan sanottua, että saa hankittua juuri oikeanlaisen, oikean kokoisen ja -tyylisen esineen. Täytyykin opetella joko joustamaan, tai muokkaamaan esineitä sopiviksi.
• Toisaalta on mahdollista saada kotiinsa aivan uniikkeja tavaroita ja huonekaluja. Kun sisustaa vanhalla, on helppo luoda persoonallinen tunnelma – valitsee vain sellaista mistä itse pitää. Sellaisessa kodissa myös viihtyy.